Käen kukunta ennen aamupalaa toi huonoa onnea

Vuodenkiertoa -palsta jatkuu. Elämme kevättä, talven ja kesän taitekohtaa. Talviset työt jäävät taakse ja valmistaudutaan kasvukauteen. Sään seuraaminen on erityisen tärkeää.

Peruna piti saada istutettua kesäkuun 6. päivään mennessä. Perunan istutusta Kurkijoella. Kurkijoki-museon arkisto
Peruna piti saada istutettua kesäkuun 6. päivään mennessä. Perunan istutusta Kurkijoella. Kurkijoki-museon arkisto

Tänä vuonna kevät on tullut myöhässä ja eteläisessä Suomessakin on ollut hiihtokelit vielä huhtikuun alussa ja lumipeite koko maassa normaalia paksumpi Lounais-Suomea lukuun ottamatta.
Ennen ei lämmintä huhtikuuta pidetty hyvänä. ”Jos hatutta päin huhtikuussa halkoja hakataan, niin turkit päällä toukoja tehdään”.
Ennen kuin päästiin käsiksi toukotöihin, piti saada muut kevättyöt tehtyä. Keväällä tervattiin auringonpaisteessa reet, kärrynpyörät, kelkat, veneet ja muut puiset käyttöesineet lahoamista vastaan. Verkot kudottiin kotona kasvatetusta pellavasta, ja keväällä ne värjättiin lepän kuorella ja tuhkalla ja savustettiin saunassa.

Viimeisinä kevättöinä naisilla oli kaalin- ja lantuntaimien kylvö.
Samoin kaikki talvella käytetyt villavaatteet pestiin, parsittiin ja paikattiin ja laitettiin kesäsäilöön vaateaittaan. Myös talviset hevosloimet pestiin. Vaateaitat putsattiin ja talon nuorempi väki siirtyi nukkumaan aittoihin.
Jyrin päivänä otettiin viimeistään siemenperunat sisälle itämään.
Liiat eläimet teurastettiin syksyllä ja talven yli pidettiin vain sen verran eläimiä, joille ajateltiin olkien riittävän.
Jyrin päivänä 23.4. Karjalassa lehmät ja lampaat laskettiin ulos, sillä ”ko Jyrk jyräht ja kello kolaht, ni härä häntä heilaht”. Usein lumet sulivat myöhemmin, mutta ruokaa oli varattu vain Jyrin päivään asti. Kun lehmät pääsivät laitumelle, ruvettiin pikkuhiljaa samaan maitoa ja ravinto monipuolistui.

Karjalassa Erkin päivä (18.5) on ollut kaalin ja lantun kylvöpäivä. Varsinaisen kesän katsotaan alkavan, kun ”maamies panee kouran kiinni” eli on saatu kaura, ohra ja pavut kylvettyä. Kustaan päivä 6.6. on ollut perunan istutuksen määräpäivä.
Sananparsien mukaan kesän tuovat käki ja pääskynen. Sanottiin, että ”Markku (25. huhtikuuta) käell’ kielen antaa”. Kuten muutkin linnut, käki saattoi pilata eli »paskoa» ihmisen. Jos ihminen kuuli käen kukkuvan aamulla ennen kuin hän ehti syödä mitään, huono onni vainosi ihmistä koko kesän. Varmuuden vuoksi tyynyn alle piilotettiin jo valmiiksi pieni leivänkannikka tai muu »linnunpala», joka oli helppo syödä heti herättyä.
Viljelysmaiden linnut – pääskyt, leivot, kottaraiset – olivat tervetulleita pihapiiriin. Ne toivat hyvää onnea

Äitienpäiväjuhlat kokosivat koko kylän väen, tässä Luhovaaran ja Räihävaaran kylien äitejä kokoontuneina äitienpäivän juhlaan vuonna 1943. Kurkijoki-museon arkisto
Äitienpäiväjuhlat kokosivat koko kylän väen, tässä Luhovaaran ja Räihävaaran kylien äitejä kokoontuneina äitienpäivän juhlaan vuonna 1943. Kurkijoki-museon arkisto

Äitienpäivä on suhteellisen uusi juhla, sitä on vietetty vuodesta 1918 lähtien. Karjalassa kylän kouluilla järjestettiin ohjelmallisia juhlatilaisuuksia.
Touko-kesäkuulle ajoittuvaa helluntaita vietetään 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Vanhalle kansalle helluntai oli ilon, yhdessäolon ja luonnon kauneudesta nauttimisen aikaa.
Talojen nuoret ihmiset piioista tyttäriin muuttivat kevään tullen aittoihin asumaan. Päästiin elämään vähän vapaammin ilman talon emännän tai isännän valvovaa katsetta, joten heilan etsiminen alkoi. Muutto aittoihin tapahtui viimeistään helluntaihin mennessä.

Helluntain säästä nähtiin enteitä koko kesän säähän. ”Jos helluntaina sataa, niin sataa joka pyhä juhannukseen saakka.” Yleisesti helluntain sää ennustaa vastakohtaa kesän säälle. ”Jos on helle helluntaina, on paha ilma Juhanina”, Karjalassa sanottiin.

Pia Ketola

Lisää luettavaa...