Karjalainen muistometsä nousee Mustialan yhteismetsän alueelle Tammelaan
Karjalan Liitto ja Mustialan yhteismetsä viettävät juhlavuotta. Karjalan Liitto on perustettu heti talvisodan jälkeen 80 vuotta sitten ja Mustialan yhteismetsä pääosin siirtokarjalaisten metsäksi 70 vuotta sitten.
Karjalan Liiton juhlavuoden kunniaksi eri puolille Suomea nousee Karjalaisia muistometsiä ja yksittäisiä muistopuita.
Muistometsät ja puut symboloivat evakkoja ja heidän kohtaloitaan mutta muistuttavat myös sitkeydestä ja jatkuvuudesta sukupolvien ketjussa.
– Muistometsä sopii hyvin tähän karjalaiseen yhteismetsään, jonka omistajista suurin osa omaa karjalaiset juuret, kiteyttää Mustialan yhteismetsän puheenjohtaja Pekka Ahokas.
– Näihin istutettaviin puihin liittyy paljon karjalaista tunnetta, uskon, että ne juurtuvat hyvin, Karjalan Liiton puheenjohtaja Pertti Hakanen sanoo ja lähtee yhdessä tilaisuuteen osallistuneiden kanssa istuttamaan kuusen ja lehtikuusen taimia.
Sade ei haittaa Kiimalammen laavulle Tammelaan kokoontunutta istutusväkeä. Metsäkierroksella käki kukkuu kuin Karjalassa ja linnut laulavat.
Reilun hehtaarin alueelle istutettiin n. 1800 kuusen ja lehtikuusen tainta muistuttamaan karjalaisten historiasta.
– Nämä muistometsät symboloivat kaikkia yli 400 000 karjalaista evakkoa, painottaa Pertti Hakanen ja muistuttaa myös metsien ilmastovaikutuksista. – Olemme perustamassa hiilinieluja ja omalta pieneltä osaltamme mukana ilmastonmuutoksen hidastamisessa.
– Mustialan taimilaatikosta sain myös yhden taimen kotiin. Istutan sen pihatien varteen Suomi 100 -kuusien kanssa samaan riviin. Siinä se koskettavasti muistuttaa minua ja läheisiäni juuristamme päivittäin, kertoo Hakanen ja muistuttaa n. 1,5-1,8 miljoonaan suomalaisen omaavan karjalaiset sukujuuret.
Valtakunnalliseen istutustapahtumaan osallistui Karjalan liiton lisäksi yhteismetsän ja eri karjalaseurojen väkeä.
Ahokas ja Hakanen suunnittelivat muistometsän istuttamista jo vuoden 2019 puolella ja Ahokas ehdotti paikaksi Mustialan yhteismetsää, ovathan metsän perustamisen juuret vahvasti karjalaiset.
– Metsän omistus on edelleen vahvasti Loimaalla ja Ypäjällä. Perustajajäseninä on paljon kurkijokelaisia ja muolaalaisia. Erityisenä piirteenä on, että alusta alkaen mukana on ollut myös loimaalaisia kantatiloja, valottaa Ahokas metsän historiaa.
Metsä perustettiin maanhankintalain nojalla.
– Loimaalla metsäpinta-alat olivat pieniä, niistä ei pystytty jakamaan siirtokarjalaisille kuin kotitarvemetsää. Tammelan kunnan alueelta löytyi, mutta poikkeuksellista on, että metsät sijaitsivat eri läänissä.
Ahokkaan suku on ollut alusta asti yhteismetsän omistajia. Ahokas muistelee, miten lapsena on tullut halkokuormaa hakemaan traktorin lavalla istuen. Loimaalle painavassa puukuormassa palattaessa traktori hyytyi ylämäkiin ja Pekalla oli kiire aikuisten ohjeiden mukaan laittaa halkoja renkaiden taakse kaatumisen ja takaisin valumisen estämiseksi.
Talvisin miehet lähtivät pakkasessa kuorma-auton lavalla istuen metsätöihin, matka kesti silloin jopa pari tuntia.
– Alkuaan metsän koko oli 3800 ha, nykyään 6500 ha, kertoo yhteismetsän toiminnanjohtaja Juha Simola.
Vuosittain hakataan n. 35 000 kuutiota eli n. 600 rekkakuormaa, Simola havainnollistaa hakkuumääriä ja kertoo vuotuisen kasvun olevan n. 37 000 kuutiota.
Metsä työllistää toiminnanjohtajan lisäksi vakituisesti kaksi metsuria ja osa-aikaisen toimistotyöntekijän.
– Tänä vuonna istutetaan n. 100 000 uutta tainta.
Hakanen palaa vielä Karjalan Liiton juhlavuoteen.
– Viime vuonna tuntui, että yhteiskunta on melkoisen valmis. Nyt elämme täysin toisenlaisessa tilanteessa myös Karjalan Liitossa. Karjalaiset Kesäjuhlat ja muut kesätapahtumat on peruttu.
– Karjalan Liiton tehtävä karjalaisten edunvalvojana ei ole enää päällimmäisenä, tänä päivänä Karjalan Liitto on enemmän kulttuurijärjestö.
Hakanen nostaa esille myös koronan vaikutuksen karjalaiseen viestintään ja haaveilee vuoden 2021 juhlien myötä paluusta 80-vuotisjuhlintaan.
Hän pitää tärkeänä, ettei istutettuja muistometsiä unohdettaisi.
– Ensi vuonna voidaan palata juurillemme ja tulla katsomaan, miten taimikko kasvaa!
Helena Sulavuori