Mustolan hovi – kadonnutta kauneutta
Hiitolassa sijainneen Mustolan kylän keskus oli Mustolan hovin, myllyn ja sahan teitten risteyksessä. Hovi sijaitsi Hiitola-Kurkijoki tien laidassa kauniissa Niemelän niemessä.
Maantieltä hoviin johti tammipuiden muodostama lehtikuja. Itse hovi oli yksikerroksinen valkoiseksi maalattu puutalo. Se oli rakennettu hirsistä ja verhoiltu laudoilla. Viimeinen hovin päärakennus valmistui 1850-luvulla. Siinä oli kolme sisäänkäyntiä ja se sisälsi 8 huonetta.
Pääsisäänkäynnin edessä olevaa lipputankoa ympäröivät kauniit kukkaistutukset.
Päärakennuksen takana oli suuri puutarha, jossa kasvoi runsaasti hedelmäpuita ja marjapensaita, siellä kasvatettiin myös juureksia ja kukkia.
Kylän laivalaituri oli hovin rannassa. Hovista laivalaiturille johtavan tien varressa kohosivat suuret tuomipuut, joiden tuoksu oli kevätkesästä huumaava.
Tämän tien päässä oli Mustolanlahti ja laivalaituri, josta aikanaan on lastattu Pietariin menevää ja sieltä tulevaa tavaraa, mm. nahkoja, parkkia, polttopuita, viljaa ym. Laituri oli rakennettu jo 1700-luvun lopussa.
Hovilla oli 1800-luvun puolivälissä jonkin aikaa nahkajalostamo.
Aikakirjojen mukaan Jaakko de la Gardie (eli laiska Jaakko) sai kuningatar Kristiinalta vuonna 1614 läänityksenä lähes koko Tiurolan pitäjään. Hänen aikana rakennettiin ja perustettiin ainakin Tiurolan, Laurolan ja Mustolan hovit. 1651 Ruotsin kuningatar Kristiina vahvisti läänityksen uudelleen ikuisiksi ajoiksi.
Jaakko de la Gardien kuoltua saivat Käkisalmen komendantti everstiluutnantti Henrik Fock ja hänen vaimonsa Hebla lahjoituksena elin- tai leskenäoloajakseen suuren 209,5 arvioruplaa käsittävän Mustolan kylän ja Mustolan hovin. Fock oli balttilaista aatelia Inkeristä.
Henrik Focin kuoltua hänen Hebla rouvansa asui Mustolan hovissa ja hoiteli tilaa leskenä.
Kun reduktiossa todettiin, ettei tämä lahjoitus ollut ns. kielletyllä alueella vahvistettiin läänitysHebla-rouvalle hänen elinajakseen verovapauksin ja aatelisoikeuksin rälssipalvelusta vastaan.
Vuonna 1685 mainitaan Mustolan hovin tilat olleen kruunulla ja vuokratun luutnantti Herman Anderssonille. Hänen kuoltuaan vuokrasi hänen leskensä koko Mustolan läänityksen. Rouvan kuoltua 1706 siirtyi hovi vapaaherra Lisitzinin suvulle. Hän näyttää jääneen kylän muille asukkaille varsin vieraaksi.
Alkujaan hovin viljelyspinta-ala oli n. 80 ha ja metsää kuului tilaan n. 300 ha.
1900 luvun alkupuolella (1910), kun Lisitzin myi hovin maat maanviljelijä Tuomas Kähköselle, oli viljeltyä maata n. 30 ha ja metsää n. 150- 200 ha.
Omistajuus vaihtui jälleen ja hovin rakennukset ja isonpuoleinen tontti siirtyivät kaupassa hiitolaiselle kauppias Kuuselalle. Tietojen mukaan hän omisti rakennukset vuoteen 1920 asti, jolloin myi ne Hiitolan Osuusliikkeelle.
Vuonna 1921 osuuskauppa perusti rakennuksen eteläpäähän myymälän. Toisen pään osti kansanedustaja Juho Paksujalka, joka rakensi siitä varsin näyttävän talon Pukinniemen kylään.
Mustolan hovin viimeisenä ”hoviherrana” oli Hiitolan osuusliikkeen myymälänhoitaja Kalle Nissilä.
Kauko Pentikäinen kertoo hovin myöhemmistä vaiheista: ”Kun toukokuun lopulla 1942 kuljeskelimme hovin luona, huomasimme seinässä kirjoituksen: 22.8.-41 Me Saarijärven pojat täällä vartiossa, ryssä lahden takana kukkulalla.”
Kun hän kävi 1994 Mustolassa oli paikalla eräs venäläisfermeri, joka sanoi rakentavansa hovin entisen kivijalan eteläpäähän itselleen ja perheelleen asunnon.
Nyt hovin paikalla on uudisrakennus, joten pihapiirissä kiertely ei yksityisyyttä kunnioittaen onnistu.
Raija Laaksonen
Lähde: Kauko Pentikäisen Kukijokelaisessa No 38/-97 julkaisema kirjoitus
Artikkelikuva: Seija Vanhatalo
