Ristiretki Kurkijoelle
Lähdin 2013 Kurkijoen matkalle. Meitä oli bussilastillinen ja asiaan kuuluu poiketa hautausmailla. Kuinka ollakaan keskimmäisellä hautausmaalla pidettiin kukkastenlaskuseremonia. Siinä toimituksen aikana katselin paarihuoneen seinällä nojaavien kolmen hautaristin jäännöksiä. Huomasin että siinähän oli Matti-ukin risti! Lieneekö ollut sattumaa vai mistä johtuu, että ristin löytymisvuotena ukin kuolemasta tuli tasan sata vuotta. Seuraavana tuli mieleen, että jos kysyisin kuljettajalta luvan, että saisin ottaa ristin mukaan. Jätin kuitenkin kysymättä, jos vaikka tulli huomaisi ja mitähän siitä seuraisi eli voisi koko bussilasti seistä rajalla tunti tolkulla yhden tunarin tähden.
Risti piiloon männyn kupeeseen
Siinä paarihuoneen seinän vieressä kasvaa iso mänty. Siirsin ristin siihen väliin toivoen sen säilyvän siinä seuraavaan kesään. Rististä oli jäljellä vain yläosa, varsi oli katkaistu ja tekstin alta puuttui iso kappale, mutta teksti oli – ihmeellistä kyllä – säilynyt ehjänä.
Matti-ukki oli seppä ja mitä isäukon juttuja muistan, niin ei mikään turha seppä ollutkaan, sillä illansuussa saattoi löytyä 40 hevosen kenkää alasimen alta. Ei taitaisi kovin monelta nykysepältä onnistua.
Risti matkaa Loimaalle
Seuraava kesänä olimme Markku Jussilaisen autolla Kurkijoen matkalla, mukana oli myös Pekka Leino. Tulimme Vätikästä Lopotin suuntaan, sanoin Markulle keskimmäisen hautausmaan kohdalla: ”Katsotaanpas onko risti tallella.” Siellähän se nojasi seinään! Ennen kuin kerkesin mitään ehdottaa, Markku kaappasi ristin kainaloon ja sanoi: ”Tämä viedään pois.” Niin alkoi ristin matka kohti Loimaata.
Kesän 2015 matkoilla etsimme vastaavaa valurautareunaa ristin yläosan korjausta varten. Jo siihen aikaan valurautaristeissä oli valinnanvaraa, eri leveyksiä ja paksuuksia. Lopulta meitä onnisti, löysimme pienen kappaleen samanlaista valua. Se nippa nappa riitti yläosan korjaamiseen.
Siirryttiin vuoden 2016 kevääseen, jolloin oli aika ruveta korjaushommiin. Selitin Harri Toiviaiselle mikä oli tilanne ja hän sanoi: ”Katsotaan, eiköhän se onnistu.” Minä tein kulmahiomakoneella sopivia kappaleita ja Harri hitsasi ne yhteen. On hieman ongelmallista hitsata tavallista rautaa, mistä tehtiin varsi, yläosaan, joka oli valurautaa. Luotin työn onnistumiseen, koska Harri on Valloxin paras tinuri.
Takaisin Kurkijoelle
Kevätauringossa maalailin ristin moneen kertaan. Eräänä päivänä se oli valmis lähtemään Kurkijoelle takaisin. Tarkoitus oli mennä sinne jo keväällä, mutta lähtö viivästyi, kaikilla oli omat kiireensä.
Päätimme viedä ristin paikoilleen Kalakurkien onkireissun aikana ja niin tapahtui.
Risti seisoo ukin haudalla, mummon hauta on oikealla puolella ja keskellä kasvaa kuusi, joka on lähes metrin halkaisijaltaan.
Reijo Merta
