Karjalainen positiivinen pohjavire kantaa ylitse pahojen paikkojenkin

Työ on arvokasta ja maksan samalla eräänlaista kunniavelkaa, kun en itse jo nuorempana älynnyt olla topakammin menneitä aikoja tutkimassa.

Näin kuvailee isän puolelta niin kurkijokiset kuin hiitolaiset juuret omaava Olli-Pekka Lukka toimimistaan Kurkijokelainen -lehden toimitusneuvostossa.
– Koin tämän heti luontevaksi tavaksi säilyttää karjalaista perinnettä. Muiden innostus imee mukaansa, ja mikäs on muutenkin ollessa mukavassa sakissa Kuukankujan kahvipöydässä.
Olli-Pekka on tuttu teeveestä, sillä hän työskentelee toimittajana, uutispäällikkönä ja tuottajana Yleisradiossa. Mittavimmat työjaksot hän on tehnyt Ylen Aamu-tv:ssä ja urheilussa. Kun isossa talossa pääsee tutustumaan kiertojärjestelmän kautta eri osastoihin, on Olli-Pekkakin viime aikoina työskennellyt Yle Uutisten tiede-, terveys- ja elämäntapa -toimituksessa.
– Toimittajan urani alkoi vuonna 1989 kesätoimittajana Loimaan Seutu -lehdessä. Opintojen loppuvaiheessa minut otettiin hommiin Turun Sanomiin ja toimittajan ammatti kiskaisi lopullisesti mukaansa. Vuonna 1996 muutimme Espooseen ja pääsin Yleisradioon teksti-tv:hen. Sieltä jatkoin YLE24 -uutiskanavalle ja Aamu-tv:hen, jossa olen tehnyt toistaiseksi pisimmän työurani, 11 vuotta. Yle Urheilussa olen nyt ollut kahdeksan vuotta.
Olli-Pekka sanoo olevansa koko sydämestään yleläinen.
– Vielä yhden harppauksen aion siellä urallani tehdä. Nähtäväksi jää minkä… Jos en olisi nykyhommissa, olisin todennäköisesti jossain humanitaarisessa järjestössä, kuitenkin valon voimien puolella.

Karjalaisuus luontevaa

Loimaalla syntyneen Olli-Pekan juuret löytyvät isän puolelta luovutetusta Karjalasta, isoisän Kurkijoen Sillankorvasta ja isoäidin Hiitolan puolelta.
– Äitini Arja ja isäni Ossi asuvat yhä Loimaalla.
Olli-Pekan perhe asuu Espoossa. Hänen lisäkseen siihen kuuluvat puoliso Helka sekä lapset Otso ja Heljä. Lapset ovat jo parikymppisiä ja rakentavat uraansa viestinnän ja talouden aloilla. Helka työskentelee Nordeassa. Lisäksi perheeseen kuuluu nelivuotias kääpiösnautseri Sikke.
Olli-Pekan mukaan hänen lapsuudenkodissaan karjalaisuus oli luontevasti koko ajan läsnä.
– Valitettavasti en ehtinyt mitenkään riittävästi jutella Karjalan asioista isovanhempien kanssa. Heiltä, ja meillä usein vierailleilta sukulaisilta opin kuitenkin sen, että elämä on elettäväksi tehty iloineen ja suruineen. Tunnistan itsessäni karjalaisuuden positiivisen pohjavireen, joka auttaa pahojenkin paikkojen yli. Vanhat tavat ovat valitettavasti aika lailla jääneet, kun nykyään kaikki muutenkin yhdenmukaistuu.

Kuvista selkoa

Keväällä Olli-Pekan vanhemmat muuttivat Loimaan kaupunkiin talosta, joka evakkomatkan päätteeksi oli Krekilään aikoinaan rakennettu.
– Kun taloa ja ulkorakennuksia tyhjennettiin, kuoriutui vähitellen esiin vanhojen vuosikymmenien muistoja ja tavaroita. Otin talteen viisi albumillista vanhoja valokuvia Karjalasta ja sieltä tulleiden sukulaisten vaiheista. Tulevana suvena aion isän kanssa istua pirttipöydän ääressä niin kauan, että saan kuvien kasvoista ja paikoista selkoa. Ne tiedot tahdon siirtää sitten omille lapsilleni.
Urheilun parissa työtään tekemään tottunut Olli-Pekka sanoo harrastusten puolella olevansa, kuten niin moni suomalainen mies, lätkäjätkä.
– Mielestäni jääkenttien lumo voittaa nurmikentät mennen tullen. Opiskeluaikana löysin englantilaisen tikanheiton eli dartsin. Enää en osu mihinkään, mutta seuraan lajin ammattilaispelejä tiiviisti. Teen pitkiä kävelyretkiä ja käyn punttisalilla silloin, kun salit ovat auki. Mökillä kokoontuu lentopalloporukka. Intohimonani on tähtitiede, ja tänä keväänä saan vihdoin ensimmäisen kunnon kaukoputkeni.

Nuoret ja juuret

Kun Olli-Pekka pohtii, miten karjaisuuden vaalimista pitäisi ylläpitää ja kehittää ja miten nuoret voitaisiin saada mukaan yhteisiin talkoisiin, on hänellä peruskysymykseen kirkas lähtökohta.
– Pakolla tai tuputtamalla ei onnistuta. Törmään uutistyössä jatkuvasti siihen, että tiettyjä ikäryhmiä ei oikein kiinnosta mikään. Luotan kuitenkin siihen, että itseni tavoin juuret alkavat nuoriakin jossain vaiheessa kiinnostaa. Tärkeää on, että tietoa, perinteitä ja vastauksia on tarjolla silloin, kun niitä tarvitaan. Sitten, kun aika on kypsä seuraavien ottaa viestikapula. Ylläpitotoiminta on siis hyvin arvokasta.
Millaisena Olli-Pekka sitten näkee ja kokee nykyisen Karjalan?
– En ole itse päässyt käymään Kurkijoella, mutta haluan joskus mennä. Tulee olemaan sykähdyttävä hetki, jos sinne pääsee. Uuden tekniikan avulla olen kyllä ne tienoot nähnyt: Google Mapsin satelliittinäkymässä seurailin vanhan kartan avulla entistä kylänraittia Sillankorvassa ja löysin suvun vanhan kotitalon sijaintipaikan. Se tietysti harmittaa, kuinka heikkoon kuntoon on itänaapuri paikat rajan takana laittanut.
Olli-Pekan mukaan on hienoa, että meillä riittää innokkaita Karjalan kävijöitä, jotka hyvällä talkoohengellä saavat siellä aikaan pieniä ihmeitä.
Kun juuret ovat Karjalassa, lapsuuden ja nuoruuden maisemat Loimaalla ja nykyinen koti Espoossa, tunteeko sitä olevansa karjalainen, loimaalainen vai espoolainen?
– Kaikkein vähiten tunnen olevani espoolainen, joskin kotini Laaksolahdessa Lippajärven rannalla on paras paikka. Olen yleissuomalainen, joka on ylpeä karjalaisista ja äidin puolelta pohjalais-turkulaisista sukujuuristaan, ja joka viettää kesiä mökillä Iittalassa hämäläisten ympäröimänä.

Muistot talteen

Minkälaisen viestin tahdot seuraaville sukupolville karjalaisuudesta ja kurkijokilaisuudesta elämänohjeeksi välittää?
– Ottakaa selvää asioista ja kyselkää niiltä, jotka vielä muistavat. Siirtäkää talteen vanhoja tarinoita, nykyään riittää siihen keinoja sekä välineitä. Tärkeintä on, ettei unohdeta, ettei kaikki ole hetken päästä yhtä keravaa. Äskettäin Kurkijokelaiseen haastattelemani Antero Mertaranta sanoi sen hienosti: ”Ihmiset, jotka eivät historiaa tunne ja tunnusta, eivät osaa elää nykypäivääkään.”
No, mitkä ovatkaan Olli-Pekalle parhaita karjalaisia lempiruokia?
– Oman Anni -mummon tekemiä karjalanpiiraita kun vielä saisi… ei ole, eikä tule mitään parempaa. Lapsuudenkodissa lämpesi mummon leivinuuni harva se päivä ja monenlaista pottia ja kakkaraa oli aina valmistumassa. Ja ne isoisän eli Ukon suolasienet! Ai, jai!

Jukka Saarinen

Olli-Pekka Lukka

• Loimaalla syntynyt ja Espoossa asuva 55-vuotias Ylen toimittaja, uutispäällikkö ja tuottaja
• Kurkijokelainen -lehden toimitusneuvoston jäsen
• Perheeseen kuuluvat puoliso Helka sekä parikymppiset lapset Otso ja Heljä sekä kolmivuotias kääpiösnautseri Sikke
• Isän puolelta karjalaiset juuret ulottuvat Kurkijoelle ja Hiitolaan, äidin puolelta Turun seudulle ja Pohjanmaalle
• Harrastaa monipuolista liikuntaa, englantilaista tikanheittoa dartsia, innostuu jääkiekosta ja on kiinnostunut tähtitieteestä