Kari Äikää on reissannut raiteilla tuhansia kilometrejä

Maailmanmatkaaja, niin edessäni istuvaa miestä voisi tituleerata. Juuri eläkkeelle Loimaan kaupungin IT-päällikön tehtävistä jäänyt Kari Äikää on matkustanut paljon eri puolille maapalloa ja eri liikennevälinein. Nyt keskitymme juniin ja itään. Kerran, alkaa moni lause, muisteltavaa riittää, tästähän saisi kirjan.

– Junamatkailu alkoi oikeastaan Karjalan matkojen myötä 1990-luvulla. Ensin busseilla, sitten omalla autolla, kunnes tajusin, että rajan ylittäminen tapahtui nopeimmin junalla. Kun tuttavaperhekin asui Elisenvaarassa, niin majapaikkakin oli muutaman minuutin kävelymatkan päässä asemalta.
Karin äiti, Esteri Äikää oli tutustunut perheeseen vieraillessaan Karjala-kuoron kanssa Kurkijoella. Kuorolaiset sijoitettiin perhemajoitukseen, siitä alkoi ystävyys, joka laajeni jälkipolviin. Vierailuja on vuosien mittaan tehty puolin ja toisin.
Moottoripyörilläkin on reissattu. Tätä kolme miehen porukkaa hän nimittää Tiksas Rangers. Heistä kahdella on karjalaiset juuret ja yksi on mieleltään karjalainen. Moottoripyörillä on reissattu Vienan, Kannaksen ja Laatokan Karjalassa. Kesäkuun 2. viikko on vuosittain pyhitetty matkailulle.

Alkuaikoina matkat suuntautuivat itään. Krakova, Arkangel, Moskova, Kiina, siinä muutamia Karin junamatkojen kohteita.
Kiinan matkalla näki junan ikkunasta läpileikkauksen Venäjästä. Kuusi- ja lehtimetsät, vitikko, aavikko ”trooppinen” metsä, hän luettelee marraskuisen viikon aikana nähtyjä maisemia.
– Venäjällä ei osaan vaunupaikoista myydä erikseen mies- ja naispaikkoja. Tuolla reissulla saimme olla matkakaverini kanssa kahden Ulan Batoriin asti, sitten neljän hengen hyttiimme tuli kaksi rouvaa. Nostin avuliaasti toisen rouvan matkalaukkua, se painoi ainakin 30 kiloa, olivat kuulemma menossa myymään äidinmaitoa Kiinaan. Aamuisin ja iltaisin annoimme rouville aikaa valmistautua aamu- tai iltatoimiin ja poistuimme hytistä.
Joillakin asemilla oli puolen tunnin junanhuoltotauko. Baabuskat myivät laiturilla junan vieressä ruokaa mukaan matkaan: lihapullia, keitettyjä perunoita, kanankoipia, piirakoita.
– Hinta oli halpa ja tuotteet hyviä, emme viikon aikana käyneet kertaakaan ravintolavaunussa syömässä. Junan ravintolavaunut ja niiden ruokatarjoilu vaihtuivat aina maasta toiseen siirryttäessä, venäläinen, mongolialainen, kiinalainen menu.
– Itä on nyt aika pitkälle nähty, toteaa Kari. Viime kesänä suunnitelmissa oli Norjan Lofootit, mutta koronasyistä matka siirtyi tulevaisuuteen. Suunnitelmissa oli mennä vanhaa malmirataa pitkin Tukholmasta Narvikiin.

Mitä vinkkejä Karilla olisi Venäjälle matkaa suunnitteleville ensikertalaisille?
– Junamatkailu on helppoa, kaukojuniin liput voi nykyään ostaa netistä ja ne ovat yleensä aika edullisia.
Kari hehkuttaa erityisesti Allegroa, jolla pääsee Helsingistä Pietariin, rajanylitystä tuskin huomaa.
Hyvä olisi osata muutama sana venäjää, että ainakin tietää lähtevät ja tulevat junat, kertoo Kari, jonka oma venäjän kielen taito lähti Elisenvaarassa sanakirjojen selaamisesta ja karttui vuosien vuorovaikutuksessa ja kirjeenvaihdossa venäläisperheen kanssa.
– Päätin opiskella sen verran, että osaan edes lukea sanakirjaa. Nyt osaan ostaa liput, lukea opasviitat, tilata ruokaa ja pärjätä arkisissa tilanteissa, Kari valottaa.
– Venäläiset ovat huomattavan avuliasta väkeä. Kun seisot jossakin neuvottoman näköisenä, niin kohta joku tulee kysymään, voiko olla avuksi.
Avuliaisuus pelaa myös toisinpäin. Kari muistelee moottoripyöräreissua, jolloin Lada-kuski heilutteli tein varressa. Bensa oli loppu ja matkaa 30 kilometriä seuraavalle huoltoasemalle.
– Imimme moottoripyörän tankista sen verran, että hänen matkansa saattoi jatkua.
– Venäjällä ei kannata omalla mobiililiittymällä käydä kauheasti surffaamaan, kannattaa ostaa venäläinen mobiilidataliittymä tai sitten oman puhelinoperaattorin ”Venäjäpaketti”.

Kommelluksiltakaan ei ole vältytty, vaikka Kari toteaa matkailun olevan turvallista ja aikataulujenkin yleensä pitävän paikkansa. Rauhallisuus ja oma asenne on valttia yllättävissä tilanteissa, toteaa mies, joka ei vähästä hätkähdä.
– Kerran Elisenvaarasta lähdettyämme emme saaneet ostettua lippua Sortavalasta Pietariin. Otimme yhteyttä hotelliin ja hotelli järjesti meille privaattikuljetuksen taksilla Sortavalasta Pietariin.
– Konevitsaan mennessämme meillä oli sovittu majoitus Pyhäjärvellä Antti Musakan lomakylässä. pari asemaa ennen junasta hävisivät sähköt, juna pääsi kuitenkin rullaamaan seuraavalle asemalle. Odotimme siellä kolme tuntia. Kysyin junamieheltä matkan jatkumisesta, kestäisi vielä pari tuntia, oli vastaus. Kävimme aseman takana olevassa kaupassa ostoksilla ja odottaminen sujui näin mukavammin.
– 1990-luvulla junat olivat kuin vanhoja suomalaisia. Puupenkit, pysähtyivät joka asemalla ja asemien välilläkin. Kerran sienestäjät vilkuttivat radan varressa, juna pysähtyi, he kiipesivät kyytiin.
– Kerran alkusyksystä Elisenvaara-Pietari välillä kaikki isoäidit olivat olleet käymässä maalla keräämässä satoa. Uskomaton määrä säkkejä, ämpäreitä, pahvilaatikoita, nyssyköitä ja nassakoita täyttivät junavaunun jokaisen kolon.
– Nykyjunat ovat meikäläisiin verrattavia, pitkä matkan junissa on kolme luokkaa 1. luokka kahden hengen hytteineen, 2. luokka neljän hengen hytteineen ja 3. ns. ¨platskarta¨ eli avovaunuosasto, jossa punkat ovat verhoin tai sermein eristetty toisistaan. Se neljän hengen Kiinan matkan hytti oli 2. luokkaa.

Mihin vielä tekisi mieli matkata?
– Interreilata olisi kiva, kunhan Rail Baltica valmistuu, niin sitä kautta Eurooppaan. Ja se Lofoottien matka on jo hyvin suunniteltu.
– Nyt oloneuvoksena ei ole enää sidottu aikatauluihin, pääsee milloin vain.

Kari Äikää

• eläkkeellä, it-päällikkö
• asuinpaikka Loimaa
• juuret Kurkijoella: äiti Esteri o.s. Nielikäinen kotikylä Korpsaari, mutta asui Alhonsalolla, isän koti Elisenvaaran Ameriikassa
• sukua tutkittu 1600-luvulle asti

HS