Isoisän jalanjäljillä Amerikassa

Martti Lankisen Amerikan vuosien tutkimus käynnistyi Turussa sijaitsevan Siirtolaisuusinstituutin kanssa tammikuussa 2017. Yhden iltapäivän työskentely tietopalvelupäällikkö Jouni Korkiasaaren kanssa Internetissä toi esille mm. seuraavia tietoja:
– Laivat, joilla Martti Lankinen matkusti Amerikkaan (ensiksi Kanadaan/Quebec 1912)
– Tullut Kanadasta Yhdysvaltoihin 1914 ja uudelleen 1916
– Kutsuntarekisteröinti 1. maailmansotaa varten Michiganin osavaltiossa 1917
– Väestölaskennan mukaan asunut Ironwood -nimisessä kaupungissa (Michiganin osavaltiossa) kaivostyöläisenä 1918
– Väestölaskennan mukaan asunut Butte – nimisessä kaupungissa (Montanan osavaltiossa) kaivostyöläisenä asuen vuokra-asunnossa kuuden muun suomalaistaustaisen henkilön kanssa 1940
– Kuoli 12.4.1943 ja haudattu Mountain View Cemetery -nimiselle hautausmaalle Buttessa.
Oikeastaan kaikki se tieto, mikä Internetistä oli saatavilla, löytyi tuon tammikuisen iltapäivän aikana. Lukuisista lisähauista huolimatta ei lisätietoja kevään aikana löytynyt, siis esim. vuosien 1920 ja 1930 väestölaskentatietoja.

Tapio (vas) ja Terho Lankinen isoisänsä haudalla 74 vuotta hautaan laskemisen jälkeen.

Matka Amerikkaan

Koska Siirtolaisuusinstituutin kanssa suoritettu sukututkimus jätti vielä kysymyksiä, päättivät allekirjoittanut veljensä Tapion kanssa lähteä Butteen selvittämään, mitä tietoja sieltä käsin on mahdollista saada ja löytyykö jopa hauta/hautamuistomerkki tiedossa olevalta hautausmaalta. Päätimme olla Buttessa kolme päivää ja jatkaa sitten matkaa Toronton ja New Yorkin kautta takaisin Suomeen. Näin matkan kokonaispituudeksi tuli 10 päivää.
Vaikka isoisä piti kirjeitse yhteyttä omaisiinsa täällä Suomessa, niin jälkipolville tiedot hänestä ja hänen elämästään Amerikassa välittyivät kuitenkin melko niukalti. Kirjeenvaihdostakin on säilynyt vain yksi isoisän kirje. Näin ollen odotuksena oli saada lisävalaistusta Buttessa vietettyyn elämään, vaikka kotiläksyt tulikin tehtyä melko perusteellisesti.
Lento Helsinki-Vantaalta la 16.9. lähti aluksi suuntana Amsterdam. New Yorkissa vietetyn yön jälkeen matka jatkui Salt Lake City kautta Butteen, jonne saavuimme sunnuntaina paikallista aikaa keskiyöllä (-9 tuntia Suomen aikaan verrattuna).

Lisätietoja arkistosta

Maanantain 18.9. ohjelma oli kirkkaan selvä: Kolean sään vallitessa taksilla paikalliseen maakunta-arkistoon (Butte Silver Bow Archives) etsimään lisätietoja Martti Lankisesta. Olin jo etukäteen sähköpostitse kertonut tulostamme, mitä tietoja meillä oli käytettävissämme ja mitä erikoisesti halusimme etsiä arkistosta, näin pääsimme heti ystävällisen ja palvelualttiin henkilöstön avustuksella tutkimustyöhön. Ja mitä arkistosta sitten löytyi:
– Hautausmaan kartta hautapaikan tarkkuudella ja kuolintodistus.
– Butte City Directory-kirjojen mukaan isoisä on muuttanut Butteen v 1931, ja asunut siellä kuolemaansa (v1943) asti.
– V. 1942 sattunut kaivostyössä tapaturma, jonka vakavuudesta ei ollut tietoa.
– Paikallisista sanomalehdistä kaksi uutista, joissa isoisämme nimi mainittiin; kuolinilmoitus sekä kuolinilmoitus toisesta henkilöstä, missä isoisä oli toiminut arkunkantajana.
Seuraava päivä oli ainoa aurinkoinen päivä näiden kolmen päivän aikana. Heti aamiaisen jälkeen oli selvää, että suuntaamme suoraan Montain View Cemetery-hautausmaalle. Matkan teimme hotellilta n. 2,5 km kävellen, silloin tutustuu kaupunkiin parhaiten.
Arkistosta saamamme karttakopion ansiosta oli helppo kävellä suoraan hautapaikalle. Mutta mitä sieltä löytyy, sitä odotti malttamattomana? Hämmennyksen sekainen vahva tunne valtasi, kun saavuimme hautapaikalle; priimakunnossa oleva hautakivi (tekstillä; Martti Lankinen 1884 – 1943) hyvin hoidetulla, ruohikkoisella hautausmaalla! Miten tämä on mahdollista, onhan hautaan laskemisesta kulunut 74 vuotta ja olemme ensimmäiset sukulaiset hautapaikalla??
Matkan tärkein anti tuli täytetyksi ja totesimme Tapion kanssa, että pelkästään tämän takia kannatti tälle matkalle lähteä.
Iltapäivällä kävimme vielä kaupungin kaivosmuseossa (World Museum of Mining), jossa oli esillä löydettyjä mineraaleja, kaivosesineistöä ja työkaluja, valokuvia lasitauluissa, kaivosaluekarttoja sekä muistomerkki sodissa kuolleista kaivostyöläisistä. Varsinaiseen kaivostunneliin emme päässeet tutustumaan. Selväksi kuitenkin tuli, kuinka vaativissa olosuhteissa työtä tehtiin, kuinka raskasta työ oli sekä minkälaisia vaaratekijöitä työ sisälsi?

Isoisän jalanjälkiä Park-kadulla

Kolmantena päivänä kävimme vielä Butten Arkistossa kiittämässä avusta sekä näyttämässä valokuvaa, mitä hautausmaalta löysimme. Isoisä asui Butte-vuotensa pääosin Park-kadulla vuokralaisena kuuden muun suomalaistaustaisen asukkaan kanssa. Kävelimme päästä päähän tuon kadun. On selvää, että yli 70 vuoden jälkeen kaupunki on muuttunut paljon, mutta kyllä vielä kunnostettuja, vanhojakin rakennuksia on säilynyt.
Aikaisin seuraava aamuna lentomme lähti Salt Lake Cityn kautta Torontoon (Kanadaan), missä Butten kolea, muutaman lämpöasteen sää oli muuttunut lähes helteiseksi auringon paisteeksi. Torontoon matkustimme siksi, että seuraavana päivänä tutustuimme yhteen Pohjois-Amerikan kuuluisimmista nähtävyyksistä Niagaran putouksiin. Torontosta putouksille on matkaa noin 120 km, mikä matka taittui matkanjärjestäjän pikkubussilla. Meitä oli bussissa vajaa 20 henkilöä, ja kansalaisuuksia vajaa 10. Onhan Niagaran putoukset vaikuttava näky kokea.
Ja seuraavana aamuna (lauantai) olimme jälleen lennolla suuntana New York. Jos Torontossa oli lämmintä, niin New Yorkissa oli vielä lämpimämpää, yli hellerajan. Tutustumiskohteemme oli Manhattan, jossa puolentoista päivän aikana ehdimme käydä Empire State Buildingissä ja World Trade Centerin syyskuun 11 muistomerkeillä sekä kävellen tutustua Manhattanin korkeiden talojen katunäkymiin. Myös Manhattanin metro tuli tutuksi matkustusvälineenä.

Yhteenvetoa

Kaiken kaikkiaan antoisa ja mielenkiintoinen matka Siirtolaisuusinstituutin kanssa käymästä selvitystyöstä toteutuneeseen Amerikan matkaan asti.
Nyt on jälkipolvilla yhteinen tietopohja valokuvin täydennettynä Amerikassa eläneestä Martti Lankisesta ja hänen elämänvaiheistaan siellä.
Toki suurin kysymys, mikä saa isän jättämään perheensä ja kolme alle 4 -vuotiasta lastaan Kurkijoelle ja muuttamaan siirtolaiseksi Amerikkaan, jää edelleen suurelta osin arvailujen varaan.
Tosin vuonna 1912 näin teki 10 700 suomalaista (32 kurkijokelaista) ja vuosina 1903–1912 140 000 suomalaista, joten mistään vain yhden perheenisän ratkaisusta ei ollut suinkaan kysymys.

Terho Lankinen
Kouvola

Martti Lankinen (kirjoittajan isoisä)

• syntynyt 4.6.1884 Kurkijoella
• aviopuoliso Iida, omaa sukua Poutanen, kotoisin Parikkalasta
• lapset: Elsa (s 1908), Matti (s1910) ja Martti (s1912)
• lähti siirtolaiseksi Kurkijoelta Amerikkaan 21.10.1912 (Kurkijoen kirkonkirjan mukaan)
• ei käynyt enää koskaan Suomessa lähtönsä jälkeen
• kuoli 1943 Buttessa Montanassa, johon haudattu

Martti Lankinen (kirjoittajan isä)

• syntyi Kurkijoella 1912 n. kuukausi isän Amerikkaan lähdön jälkeen

Terho Lankinen (kirjoittaja)

• syntynyt Loimaalla
• asunut 30 vuotta Kouvolassa
• lähti syksyllä 2017 veljensä kanssa isoisän jalanjäljille Amerikkaan