Natalia Gundyreva: Matkojen myötä syntyi monia ystävyyssuhteita

Monelle matkaajalle on tullut tutuksi Natalia Gundyreva, joka iloisesti ottaa matkailijat vastaan, kierrättää Käkisalmessa, Konevitsassa ja Valamossa. Hän on aina valmis auttamaan matkailijoiden kohdatessa ongelmia tai yllätyksiä.
Pandemia lopetti suomalaistyhmien matkailun, mutta Natalia kertoo opastaneensa jonkin verran venäläistyhmiä.
Muutoin hänen aikansa on kulunut etätöissä ja mökillä Ostamojärven rannalla.

Olen syntynyt Uhtualla, Vienan Karjalassa, käynyt siellä koulua venäjän kielellä. Itse olen karjalainen. Kotona puhuttiin sekä venäjää että karjalaa. Mummoni Maria kun ei osannut venäjää niin hänen kanssaan oli pärjättävä karjalan kielellä. Pääsytutkinnon suoritin myös karjalan kielellä, koska enhän minä silloin osannut suomea kuin vain sen verran mitä kuuntelin säätiedotusta suomalaisesta radiosta ollessani vanhempien kanssa kalareissulla. Koulussa luin englantia.
Koulun päätyttyä lähdin Petroskoihin opiskelemaan suomea. Silloin oli vielä Neuvostoliiton aikaa. Yliopiston jälkeen matkustin mieheni kanssa Krimille, koska minut oli määrätty sinne töihin. Saimme melkein viisi vuotta nauttia etelän auringosta, upeasta merestä ja vuorimaisemista.

Oli ikävä Karjalaa, ja heti kun Neuvostoliitto hajosi, muutimme pois Krimiltä. Aluksi oli ajatus muuttaa Uhtualle, mutta toisin kävi ja jäimme Käkisalmeen. Joka tapauksessa olemme Karjalan kannaksella eikä täältä ole pitkä matka kotiin (vajaa 1000 km).
Lähellä on Pietari, jonka nähtävyydet ja teatterit houkuttelevat käymään siellä usein. Viimeisten kahden vuoden aikana en ole uskaltautunut käymään niin usein kuin mieli tekisi.

Kiva on tavata Suomesta saapuvia kotiseutumatkailijoita, käydä heidän kanssaan heidän kotinurkkiaan katsomassa. Usein tavataan suomalaisten entisissä taloissa asuvia venäläisiä, ja täytyy sanoa, että useimmin he ottavat avosylin vastaan suomalaisia matkailijoita.
Erilaisten kulttuurien kohdatessa joskus sattuu hauskoja juttua, mm kerran menimme taloon, jossa emäntä oli yksin isännän ollessaan töissä. Vanhan perinteen mukaan emäntä laittoi pöydän koreaksi ja tietysti löytyi talosta viinipullokin, jonka emäntä asetti suomalaisen miehen eteen.
Mies kummasteli, niin oli pakko selittää, että venäläisen pöytäkulttuurin mukaan, mikäli pöydässä on mies, niin hän avaa pullon. Nauroimme sille tapaukselle.

Tosi hyviä ystävyyssuhteita on muodostunut matkojen järjestäjien kanssa. Lämmöllä ja kiitollisuudella muistan heitä!
Monia hyviä ystävyyssuhteita Suomeen syntyi meidän perheellemme näinä vuosikymmeninä, kävimme kylässä puolin ja toisin.
Paljon oli suunnitelmia, uusia retkiä, uusia kohteita, mutta pandemia käski pitää tauon. Hyvä niin. Otan vastaan nöyrästi kaikki mitä tulee.