Kovaa kyytiä Karjalan väreissä

Kuusivuotias Rauha kiitää kovaa kyytiä kotipihan nurmikolla Helsingin Laajasalossa. Kohta perässä kipittävät isosiskosta kaikessa mallia ottavat Kaarlo, 4 vuotta, ja yksivuotias Samuel. Sisarusparven kokenein urheilija on nopsajalkainen Rauha, jonka punainen edustuspaita kertoo kurkijokelaisia juuria omaavan pikapinkojan kuuluvan yleisurheiluun erikoistuneeseen perinteikkääseen urheiluseuraan Viipurin Urheilijoihin.

Rauhan isän, Vesa Saarisen, sukujuuret ulottuvat äidin, Helena Saarisen (o.s. Heikinmaa), puolelta Kurkijoelle. Helenan äiti, Helvi Heikinmaa (Forsbacka), lähti evakkoreissulleen Kurkijoen Mikrilästä ja isä, Eino Heikinmaa, Saareksen kylästä. Ukko, evakkopoika Eino tunnettiin hyvänä suunnistajana, erinomaisena hiihtäjänä sekä kyykäntaitajana niin pikkupoikana Karjalassa kuin evakkoreissujen jälkeen Loimaan sekä Vampulan seuduilla.
Rauhan, Kaarlon ja Samuelin äidin, Suvi Saarisen (o.s. Reijonen) puoleltakin juuret ulottuvat Karjalaan. Suvin isä, Eero Reijonen, on lähtöisin Rääkkylästä, mistä hänen isänsä on kotoisin. Eero-ukin äidin puolelta juuret juontavat Ruskealaan. Eeron urheiluinnostus on suuntautunut erityisesti jalkapalloon ja se kipinä on ottanut tulta myös lapsenlapsissa Rauhassa ja Kaarlossa.

VU perinteinen yleisurheiluseura

Rauhan pikapinkomusgeeneihin saattaa vaikuttaa sekin, että hänen pappansa, Jukka Saarinen, oli pienenä kova pikajuoksija, jonka mielimatkat olivat 100 metrin ja 200 metrin pikajuoksu. Jukka oli aktiiviurheilija Punkalaitumen Kunnon riveissä kymmenestä 17 vuotiaaksi.
– Jalkapallo, yleisurheilu ja uiminen ovat lempilajejani. Yleisurheilussa tykkään aitajuoksusta, pituushypystä sekä kaikista juoksuista, Rauha täsmentää.
Viipurissa vuonna 1918 perustettu Viipurin Urheilijat on yksi Suomen menestyneimpiä yleisurheiluseuroja. Kalevan maljan seura on voittanut seitsemän kertaa. Seuran nykyinen kotipaikka on Helsinki. Seuran tärkeimmät nykyiset toimintamuodot ovat lasten ja aikuisten kilpaurheilu, liikunnallisen elämäntavan tukeminen ja massatapahtumien järjestäminen. Seuran edustusasujen ja VU-logon värit ovat karjalaisittain punamustat.
– Onhan se punainen paita kiva, vaikka aina ei olekaan kauhean mukavaa, kun kaikilla on samanlaiset paidat. Mutta kyllä sen sitten sietää, huokaisee Rauha, jonka lempivärit ainakin tällä hetkellä ovat taivaansininen ja keltainen.

Kahoha voisi olla kai kauha

Rauhan kotipihalla Laajasalon Jollaksessa on hyvä hypätä narua, pomppia sisarusten kanssa trapoliinilla, tehdä kuperkeikkoja ja voltteja. Meri ja sen uimarannat ovat kilometrin, kahden, päässä ja niille johtavilla hiekkateillä pääsee halutessaan myös hyvään kipitysvauhtiin.
– Rääkkylän ja Vampulan kesäkodeissa voi harrastaa myös kaikenlaista liikuntaa, sanoo Rauha joka on tullut tutuksi Kaarlon kanssa jo Vampulan urheilukentän keskiviikkokisoistakin.
Kun urheilijalupaus Rauha on juuriltaan karjalainen, niin puhutaanpa hetki siitäkin, mikä se Karjala oikein on.
-Se on kylä, joka oli sodassa. Se oli ennen Suomessa, mutta nyt se ei enää ole, Rauha kiteyttää kuvansa Karjalasta.
Rauha pääsee nopeasti jyvälle Karjalan murteestakin.
– ”Mie ja sie”. Sen tiedän. Olisiko ”myö” vaikka ”myös”? ”Kahoha mokomaa”, voisi tarkoittaa jotakin ”kauhaa”. No, nyt tiedän, mitä tarkoittaa ”tuleha sie, nyt myö männää”, siis ”tule ja mennään”.
Karjalanpiirakka. Sen Rauha, Kaarlo ja Samuel toki tietävät. Rääkkylän kesäkodissa saa usein keskikarjalaisia, rääkkylänmallisia kotileipomon piiraita. Siellä myös kuulee kylilläkin sanottavan koko ajan sen ”sie ja mie”.
– Karjalanpiirakoiden tekemistä pitäisi kyllä kotonakin treenata, RauhanVesa-isä tuumaa.
Vesa on käynyt Kurkijoella isovanhempiensa kotipaikoilla jo 30 vuotta sitten, eli heti, kun sinne pääsi vuonna 1991. Silloin hän oli 10-vuotias.
– Muistan vieläkin ensivaikutelmana sen, että Kurkijoella maisema oli rehevää, vaikka muutoin seillä aika paljon samanlaista olikin kuin Suomen puolella. Reissu Kurkijoelle oli kuin aikamatka vuosikymmenten taakse.

Jouluinen evakkoreki

Urheilemisen ja liikunnan lisäksi syksyllä koulutiensä aloittava Rauha tykkää askartelusta ja piirtämisestä. Mielipiirroshahmo on pupu. Tarkennettuna pupu ilmapallossa.
– Isona minusta voisi tulla vaikka eläinkaupan hoitaja taikka eläintenhoitaja.
Kaarlo sanoo haluavansa isona kilpa-auton kuljettajaksi taikka postiauton kuskiksi. Erityisesti jälkimmäinen viehättää kaikki koneet ja autot tuntevaa Kaarloa, ”kun se postiauton kuski osaa lähettää paketteja”.
Lasten mieliruokia niiden karjalanpiiraiden lisäksi ovat ranskalaiset ja pizza.
Karjalaisuuteen niin Rauha, Kaarlo kuin Samuelkin ovat tutustuneet myös Loimaan Kurkijoki-Museossa. Kotiin tulee tietenkin myös Kurkijokelainen -lehti, jonka varsinkin Vesa tarkoin lukee. Mummulassa Vampulassa lasten riemu on suuri, kun jouluksi sisälle lahjavaunuksi tuodaan kurkijokelainen reki, joka on kulkenut pitkän evakkoreissun sieltä Kurkijoen Saareksen kylästä Viitasaaren, Ylistaron ja Loimaan kautta Vampulaan.

Jukka Saarinen
Kuvat: Vesa Saarinen