Kurkijoelle ropisi tuomioita tanssikiellosta, Hiitolan isännälle ennätyssakot salatansseista

Viime sotien aikana Suomeen julistettiin tanssikielto. Tanssitilaisuuksien järjestämistä pidettiin sopimattomana, kun kansakunta taisteli olemassaolostaan ja ihmisiä sai surmansa rintamilla ja kotiseudun pommituksissa.
Talvisodan aikana tanssikielto astui voimaan heti itsenäisyyspäivän jälkeen, 7. joulukuuta 1939. Välirauhan vuonna 1940 kielto purettiin osaksi niin että iltamien päätteeksi sai järjestää tunnin tanssit. Saman vuoden kesäkuun 26. päivänä tanssikielto kumottiin kokonaan.
Jatkosodan alkamisen jälkeen kielto tuli uudelleen voimaan 28. kesäkuuta 1941.

Filosofian tohtorit Marko Tikka ja Seija-Leena Nevala ovat tutkineet tanssikieltoja eri aikakausina Suomessa. Viime sotien tanssikielto on osa tätä tutkimusta. Heidän mukaansa sota-ajan tanssikielto oli yleisesti hyväksytty asia, mutta sitä myös rikottiin järjestämällä salatansseja, joita nimitettiin ”nurkkatansseiksi”. 

Nurkkatansseissa järjestettiin vartiot rakennusten nurkille. Nämä vartijat hälyttivät, kun näkivät poliisien lähestyvän.
Tämä johti luonnollisesti paniikkiin ja tanssijat pyrkivät ulos ovista ja ikkunoista. Joku saattoi piiloutuakin. Soittajien tilanne oli vaikeampi, koska soittimet piti kaapata mukaan paetessa. Vaikka soittajan pako saattoikin onnistua, niin jälkisointuja syntyi, koska poliisit yleensä tunsivat paikkakuntansa soittotaitoiset, joten he olivat epäiltyjen joukossa.
Poliisin onnistui myös takavarikoida soittimia nurkkatansseista, joten ammattisoittajat välttelivät säestäjiksi ryhtymistä. Soittimet kyllä palautettiin, kun soittaja sai sakkonsa. Joskus poliisin tullessa nurkkatansseihin, pakeneminen saattoi olla jopa kohtalokasta.
Ensossa kesäkuun alussa vuonna 1944 paniikki oli niin suuri, että nuori soittajapoika jäi hanureineen pakenijoiden jalkoihin. Poika pyörtyi ja hanuri jäi hänen rintansa päälle avoimin palkein. Yhden neitokaisen piikkilangan ylitys kävi niin vauhdikkaasti, että osa mekosta ja alushameesta jäi aitaan. Kuusitoista poliiseja heikompaa juoksijaa jäi kiinni.

Kansantassiryhmät kiersivät sotien aikana esiintymässä rintamajoukoille. Tämä kuva Kurkijoki-museon arkistosta ja otettu sotien jälkeen jostain tilaisuudesta. Kurkijoki-museon arkisto
Kansantassiryhmät kiersivät sotien aikana esiintymässä rintamajoukoille. Tämä kuva Kurkijoki-museon arkistosta ja otettu sotien jälkeen jostain tilaisuudesta. Kurkijoki-museon arkisto

 Jatkosodan aikana palautunut Karjala luokiteltiin sotatoimialueeksi, jossa toimi sotilashallinto. Sotatoimialueilla alioikeutena toimivat kenttäoikeudet, joten tanssikiellon rikkomiset käsiteltiin niissä.
Käkisalmen toimialueella tuomittiin tanssikiellon rikkojina vuonna 1943 peräti 427 henkilöä. Kurkijoella kenttäoikeuksissa tuomittiin vuosina 1943-1944 sakkoja 251 kertaa. Jatkosodan pitkittyessä tanssikielto alkoi tuntua pitkältä, joten nurkkatanssit alkoivat yleistyä.
Kurkijoen sotilashallintopiirin kenttäoikeudessa annettiin helmikuun alussa 1944 tiettävästi Suomen suurin yksityiselle henkilölle annettu tanssikieltosakko. Lahdenpohjassa helmikuun 3. päivänä 1944 pidetyssä kenttäoikeuden istunnossa Hiitolasta kotoisin ollut 45-vuotias talonisäntä Herman Laamanen sai 10 000 markan sakot. Hän oli antanut sotilaiden järjestää useita kertoja nurkkatansseja. Samalla kertaa tuomioita sai muitakin tanssien järjestäjiä.

Sota-ajan häiden yhteydessä hääpari sai tanssia valssinsa häävieraiden katsellessa. Enempään ei ollut lupaa, joten Artjärven käräjillä kävi elokuussa 1944 niin että paikallinen maanviljelijä tuomittiin 300 markan sakkoon, koska oli järjestänyt häihin tanssit paikallisessa Ratulan kylän työväentalossa.
Jatkosodan jälkeen, marraskuusta 1944 oli jälleen sallittua ohjelmallisten iltamien päätteeksi järjestää tunti tanssia. Vuodenvaihteessa 1944-1945 sisäasiainministeriö vapautti tanssit kokonaan varsinaisilla tanssipaikoilla. Ravintoloiden osalta tanssikielto purettiin hitaammin, koska sodan jälkeen aika oli levotonta. Ravintoloiden alkoholitarjoilun ja tanssin katsottiin yhdessä lietsovan levottomuuksia.

Sisäministeri Aarre Simonen antoi vasta 9. syyskuuta 1948 ravintolatansseja koskevan vapauttavan päätöksen. Se tarkoitti palaamista 1930-luvun käytäntöön, jonka mukaan tanssiminen oli sallittua ensimmäisen luokan ravintoloissa. Seurojen taloissa ja kesän tanssilavoilla elettiin tanssien kulta-aikaa 1940- ja 1950-luvuilla.

Lasse Koskinen
artikkelikuva: finna.fi

TIETO-FINLANDIA – palkinto

Kielletyt leikit – Tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888-1948 -teokselle myönnettiin Tieto-Finlandia -palkinto 25.11.2020.
”Tämä teos herättää myös ajattelemaan, miten mennyt määrittää nykyisyyttä. Kuinka nopeasti maailma muuttuu ja onko kaikki kuitenkaan muuttunut, kommentoi voittajan valinnut Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar

Lisää luettavaa...