Pukeutumismuotia 1930-1940 -luvuilla

Karjalaisia valokuvissa –facebookryhmästä olen löytänyt tiedon, että istumassa olevalla, tuntemattomalla miehellä oleva leveä, joustavasta kankaasta tehty vyö oli miesten muotia 1920-luvulla. Seisomassa oleva mies on isäni Juhana Heinonen (s. 1913), mistä voisi päätellä kuvan olevan 1920- ja 1930 –lukujen vaihteesta. Myöhemmin 1950-luvulla Patella-vyöksi nimitetty vyö oli naisten leningeissä käytetty, ja onpa niitä myynnissä nykyäänkin.

Istumassa olevalla, tuntemattomalla miehellä oleva leveä, joustavasta kankaasta tehty vyö oli miesten muotia 1920-luvulla. Seisomassa oleva mies on isäni Juhana Heinonen (s. 1913), mistä voisi päätellä kuvan olevan 1920- ja 1930 –lukujen vaihteesta. Myöhemmin 1950-luvulla Patella-vyöksi nimitetty vyö oli naisten leningeissä käytetty, ja onpa niitä myynnissä nykyäänkin.

Selvästi muodikkaina ajan hengessä ovat vasemmalla tätini Anna Nieminen (silloinen Ijäs, s. 1927) ja oikealla äitini Iida Heinonen (silloinen Ijäs, s. 1925) parikymppisinä 1947 Loimaan Uuden Valokuvaamon ottamassa kuvassa. Pienikuvioiset leningit pitsikauluksineen sekä koruineen ja hiukset taakse kammattuna lienee ollut trendi.

Selvästi muodikkaina ajan hengessä ovat vasemmalla tätini Anna Nieminen (silloinen Ijäs, s. 1927) ja oikealla äitini Iida Heinonen (silloinen Ijäs, s. 1925) parikymppisinä 1947 Loimaan Uuden Valokuvaamon ottamassa kuvassa. Pienikuvioiset leningit pitsikauluksineen sekä koruineen ja hiukset taakse kammattuna lienee ollut trendi.

Isoissa kaupungeissa, kuten Viipurissa, on ollut todennäköisesti kansainvälistä muotia jo 1900-luvun alkupuolella ja sitäkin aiemmin.
Maalaispaikoissa muotia tuskin nykymerkityksessä kovinkaan paljon oli ennen sotia. Ehkä muoti käsitettiin siellä enemmän siistiksi, asialliseksi ja kuhunkin tilanteeseen sopivaksi pukeutumiseksi. Useimmilla ei edes ollut varaa muotivaatteisiin, vaan käytännöllisyys piti katsoa ensin ja vasta sen jälkeen muu. Työvaatteet taisivat olla suurimman osan tärkeimmät vaatteet.
Suuren maailman muodista ei tietojakaan kovin nopeasti kulkeutunut joka kylään. Hautajaisiin, häihin ja vastaaviin kyllä pukeuduttiin aina parhaimpiin, mitä kullakin oli saatavilla. Vanhoissa valokuvissa myös lapset on yleensä puettu juhlatilaisuuksiin kauniisti.
Rippikouluikä ehkä on ollut rajapyykki, jossa on siirrytty aikuisten pukeutumistyyliin eikä erityistä nuorten omaa pukeutumistyyliä ollut. Sotien jälkeen ja uusilta asuinsijoiltakin vaikutteita saatuaan nuoret alkoivat omaksua erityyppistä pukeutumista kuin lapset ja vanhemmat ihmiset.

Laura Laakso