Presidentti Martti Ahtisaari kasvoi vilkkaan karjalaissuvun keskellä
Kuva Tomas Whitehouse/Tasavallan presidentin kanslia
Viipurissa syntyneestä ja sieltä evakkoon lähteneestä karjalaispojasta kasvoi rauhanlähettiläs ja valtionpäämies. Kirjassa Matkalla – Martti Ahtisaaren tarina hän kertoo lapsuudenmuistoistaan.
Martti Ahtisaari kertoo oivaltaneensa varsin myöhään, että etenkin evakkovuosien kokemuksien on täytynyt jättää häneen vahva jälkensä.
– Olen maailmalla huomannut, että pystyn hyvin nopeasti samastumaan siihen, miltä pakolaisista tuntuu, kun he sotien jaloissa joutuvat jättämään kotinsa ja asumaan muiden ihmisten nurkissa…Pakolaisuus vaatii melkoista kykyä sopeutua ja minussa se kasvatti varmasti yleistä sensitiivisyyttä, kun jouduin lapsena aina olemaan vähän kuulolla vieraiden nurkissa: mitä isäntäväki nyt halusi, mitä se hyväksyy.
Moneen sodan kokeneeseen lapseen jäi syvä turvattomuuden tunne, mutta Ahtisaarelle ei ilmeisesti näin käynyt.
– Meidän ympärillämme olleet aikuiset pystyivät kaikesta huolimatta säilyttämään meissä lapsissa vahvan turvallisuudentunteen. Myöskään kukaan meidän suvustamme ei kuollut sodassa eli suurta musertavaa menetystä ei tarvinnut kohdata, Martti Ahtisaaren serkku Aune Kerminen muistelee tuota aikaa.
Neljännes perimästä norjalais- ja ruotsalaisverta
Martti Ahtisaaren isä, Oiva Alvar Adolfsen (1908-1976) syntyi Oravaisissa ja perhe muutti hänen isänsä, Frank Adolfsenin (1886-1966), työn perässä Karjalankannakselle. Oiva päätyi lopulta Vuokselaan ja tapasi siellä tulevan vaimonsa. Tyyne (1903-1977) oli omaa sukuaan Karonen ja hänen sukunsa oli useiden vuosisatojen ajan pitänyt hallussaan samaa tilaa Vuokselan kunnassa.
Oivan isoisä, Julius Adolfsen (1855-1914) oli kotoisin Norjasta ja hän tuli Suomeen, suvun muiden miesten kanssa, vihreän kullan perässä. He perustivat Kotkan ja Pernajan ympäristöön useita sahoja. Martti Ahtisaari muistutti usein, että neljännes hänen perimästään on rivakasti virtaavaa norjalais- ja ruotsalaisverta.
Adolfsen muuttui Ahtisaareksi
Oiva ja Tyyne juhlivat häitään juhannuksena 1934. Oiva oli ottanut Suomen kansalaisuuden vuonna 1929 ja norjalainen sukunimi Adolfsen muuttui Ahtisaareksi puoli vuotta ennen Martin syntymää.
Martti Oiva Kalevi Ahtisaari syntyi Viipurissa lämpimänä juhannusaaton aattona 1937.
Kaksi vuotta aikaisemmin oli syntynyt Marja-Leena, joka kuitenkin kuoli pian syntymänsä jälkeen. Tyyne-äiti hoiti Marttia ja Oiva-isä toimi aliupseerina Viipurin huoltojoukkoissa.
Ollessaan 12-vuotias Martti sai pikkusiskon, Helin.
Suomi sodassa
Työ sitoi Oiva-isän Viipuriin, mutta Martti kävi Tyyne-äitinsä kanssa tämän veljen perheen luona Vuokselassa aina tilaisuuden salliessa. Veljen lapsista Martti sai leikkikavereita ja oppi toimimaan toisten lasten kanssa.
Siellä he olivat myös sinä kohtalokkaana marraskuun 26. päivänä 1939, kun vain runsaan 20 kilometrin päässä Mainilassa ammuttiin seitsemän laukausta.
Marraskuun 30. päivän aamuna puna-armeija avasi tulen Karjalankannaksella ja pommikoneet alkoivat pommittaa Helsinkiä, Viipuria ja muita Suomen kaupunkeja. Suomi oli joutunut sotatilaan.
Viipuri tyhjeni muutamassa päivässä
Tyyne palasi Martin kanssa Viipuriin, jossa pommitukset olivat tehneet pahaa jälkeä. Koulut ja kaupat suljettiin ja annettiin ohjeita väestönsuojista ja evakuoinneista. Matkaan sai ottaa elintarvikkeita viiden päivän ajaksi, huovan, ruokailuvälineet, alusvaatekerran, sukkia, pyyheliinan ja saippuaa. Mukaan otettiin myös ensiaputarvikkeet ja elintarvikekortti. Mitä ei itse jaksanut kantaa piti jättää.
Viipuri tyhjeni muutamassa päivässä. Hevosten vetämät reet ja jalan kulkevat perheet lehmineen täyttivät maantiet. Viipurin rautatieasemalla naiset, lapset ja vanhukset odottivat peloissaan pimeyden turvin lähteviä evakkojunia. Junasta piti matkalla syöksyä välillä lumihankeen, pimeän metsän suojaan, kun neuvostokoneiden tulitus alkoi.
Evakkopaikasta toiseen
Tyyne ja Martti Ahtisaari päätyivät monien mutkien kautta Savonlinnan liepeille Niittylahteen. Siellä suuri kartano majoitti monia evakkoperheitä tilan rakennuksiin. Sinne päätyi myös Karosen perhe ja kaikki serkut Vuokselasta. Samassa huoneessa oli useita perheitä ja keittiö oli yhteiskäytössä.
– Melko etäällä kartanosta oli sivurakennus ja jossain sen nurkassa me asuimme, Martti Ahtisaari kertoo.
Lapsille oli tärkeintä päästä taas yhdessä leikkimään Vuokselassa kesken jääneitä leikkejä.
Evakkopaikkoja Ahtisaaren perheellä oli useita ja pienikin lapsi oppi nopeasti, miten toisten nurkissa oli elettävä. Tavaroita ei suuresti levitelty eikä meteliä pidetty.
Martti-pojan varhaisimpia muistoja on, kun Oiva-isä toi rintamalta evakkoon joutuneelle pojalleen joululahjaksi pienen puisen keinuhevosen.
Sodan suuret menetykset
Talvisota päättyi maaliskuun 13. päivänä 1940.
Yli 27000 suomalaista oli kuollut ja 43 000 haavoittunut taistelussa vihollista vastaan.
Kansainliitto tuomitsi Neuvostoliiton hyökkäyksen, mutta lyöty Suomi joutui rauhansopimuksessa luovuttamaan Neuvostoliitolle lähes koko Karjalan mukaan lukien Viipurin sekä osan Sallaa, Petsamoa ja Suomenlahden ulkosaaret. 430 000 suomalaista menetti kotinsa. Heidän joukossaan oli Martti Ahtisaari perheineen.
Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli jatkuvia erimielisyyksiä välirauhan sopimuksen ehdoista.
Kaksi päivää Martti-pojan neljännen syntymäpäivän jälkeen Suomi oli taas sodassa, nyt Hitlerin Saksan rinnalla. Elokuussa 1941 suomalaissotilaat valtasivat Viipurin takaisin ja kaupunkia alettiin kunnostaa paluumuuttoa varten.
Karjalankannakselle Vuokselaan
Tyyne ja Martti palasivat Viipuriin.
– Muistan hämärästi, kuinka Viipurin rautatieasema oli rakennustelineiden peitossa. Siihen oli osunut ja välirauhan aikana sitä kovasti korjattiin, Martti Ahtisaari muistelee.
He jatkoivat kuitenkin matkaansa Karjalankannakselle Vuokselaan ja näin Martti-poika sai kasvaa vilkkaan karjalaissuvun keskellä.
Erityisen lämpimästi Martti Ahtisaari muistelee Vuokselan joulua 1942, jota vietettiin koko suuren suvun voimin. Martti oli vasta 5-vuotias, mutta muistaa yhä, kuinka karjalanpaisti suli suussa ja miten hienolta tuntui saada lahjaksi ensimmäiset ikiomat sukset.
– Niillä sitten lensinkin heti oikein komeasti, hän kuvaili.
Kaikesta oli puutetta
Vuonna 1943 he jatkoivat matkaa Karjalasta Haukivuorelle ja sieltä myöhemmin Kuopioon.
Kaikesta oli puutetta, perhe asui pienessä asunnossa sotilaiden kasarmialueella. Martti Ahtisaari on muistellut lapsuuttaan seuraavasti.
– En kokenut, että minulta puuttui jotain. Me asuimme vaatimattomasti ja söimme yksinkertaisesti, mutta kaikki, mikä elämässä oli tärkeää, oli läsnä.
Viimeiset vuotensa muistisairaudesta kärsinyt Ahtisaari oli kuollessaan 86-vuotias.
Presidentti Martti Ahtisaaren valtiolliset hautajaiset ovat Helsingissä Martin päivänä 10. marraskuuta. Siunaustilaisuus on Helsingin tuomiokirkossa, ja Ahtisaari haudataan Hietaniemen hautausmaalle.
TE
Lähteet:
Matkalla – Martti Ahtisaaren tarina, Katri Merikallio ja Tapani Ruokanen
Suomalaisia presidenttejä, Pertti Rajala
Tahtoa, taitoa ja sisua, Pertti Rajala
Juuret ja siivet, Eeva Ahtisaari
