Hiitolan – Pietarin rata eli Raasulin rata
Rataosuus Pietarista Viipuriin oli avattu liikenteelle jo vuonna 1870, mutta strategisista syistä Venäjän keisarikunta halusi toisen ratayhteyden Pietarista Raudun kautta Elisenvaaraan ja edelleen Savonlinnan – Pieksämäen – Haapamäen poikkiradan kautta Pohjanmaalle. Keisarikunnan tavoitteena oli oikorata Pietarista Vaasaan, mutta Suomen itsenäistyttyä hanke ei ehtinyt toteutua. Keisari vahvisti Raasulin radan rakentamispäätöksen joulukuussa 1912.
Keisarikunta pakotti näin ”alamaisensa” Suomen suuriruhtinaskunnan ryhtymään radan rakentamiseen. Työt aloitettiin vuonna 1914. Ensimmäisen maailmansodan syttyminen kiihdytti vauhtia ja väliaikainen liikenne päästiin aloittamaan marraskuussa 1917. Radan varrella suurimmat asemat olivat Käkisalmi ja Sakkolan Kiviniemi. Suomen puolella pääteasema oli Rautu, josta rata jatkui Raasulin (raja-asema Venäjän puolella) ja Lempaalan kautta Pietariin.
Välimatka Raasulista Hiitolaan oli 108 kilometriä ja Raudun asemalle 9 kilometriä.
Suomalaiset rahoittivat radan rakennustyöt omalla puolellaan ja venäläiset omalla puolellaan. Ratatyömaat työllistivät hyvin, koska konevoimaa ei juuri ollut käytettävissä. Raasuli-Hiitola ratatyömaalla oli parhaana vuonna 1916 runsaat 2 000 työntekijää, jotka toivat myös levottomuuksia mukanaan eikä työselkkauksiltakaan vältytty.
Rataosuus Hiitola-Käkisalmi avattiin väliaikaiselle liikenteelle 1. elokuuta 1917 ja Rautuun kolme kuukautta myöhemmin. Yhteys Venäjän puoleiseen rataverkkoon kytkettiin 24. tammikuuta 1918. Vasta 16. marraskuuta 1919 koko Suomen puoleinen rata luovutettiin Valtionrautateille säännölliselle liikenteelle.
Raudun asema – kolmanneksi suurin
Arkkitehtien Thure Hellströmin ja Jarl Ungernin suunnittelema jugendtyylinen tiilirakennus oli pienen pitäjän asemaksi poikkeuksellisen suuri, koska sen oli tarkoitus toimia Venäjän keisarikunnan ja Suomen suuriruhtinaskunnan välisenä raja- ja tulliasemana. Raudun asemasta tuli Suomen kolmanneksi suurin Helsingin ja Viipurin jälkeen. Raja oli yhdeksän kilometrin päässä Raasulin kylässä, mutta asema rakennettiin kirkonkylään. Raasulin asema jäi Venäjän puolelle.
Raudun aseman liikennemäärä jäi kuitenkin vähäiseksi, sillä rajan sulkeuduttua Raudusta tuli pääteasema ja osa kiskoista Raasulin suunnassa purettiin. Talvisodan alkaessa suomalaiset suojajoukot räjäyttivät aseman vetäytyessään rajalta kohti pääpuolustusasemaa.
Raudun taistelu katkaisi yhteydet Pietariin
Vapaussodan alkaessa tammikuun lopulla 1918 Raudun aseman rakennustyöt olivat vielä kesken. Neuvosto-Venäjä pelkäsi, että valkoiset yhdessä saksalaisten kanssa voisivat hyökätä Pietariin Raasulin radan kautta, joten venäläiset päättivät katkaista radan valtaamalla Raudun aseman. Helmikuun 23. päivänä 1918 punaiset, joista suurin osa oli junalla Pietarista tulleita venäläisiä sotilaita, valtasivat aseman ja aloittivat alueen linnoittamisen.
Punaisten huoltoyhteys Pietarista Rautuun toimi aluksi lähes häiriöttä. Pietarista kuljetettiin lähes päivittäin junalasteittain venäläisiä sotilaita, aseita ja ampumatarvikkeita Raudun asemalle, josta tuli tärkeä tukikohta punaisille.
Suomalaiset päättivät katkaista ratayhteyden Pietarista ja maaliskuun lopulla 1918 valkoisten partiot tuhosivat Viisjoen ja Sahajoen sillat Inkerinmaalla. Yhteys Raudusta Pietariin toimi siis vain kaksi kuukautta.
Katkaistuaan radan valkoiset hyökkäsivät Raudun asemalle ja saivat sen haltuunsa punaisten vetäytyessä veristen taistelujen jälkeen huhtikuun alussa 1918. Keskeneräinen asemarakennus tuhoutui tulipalossa taistelun melskeissä 5. huhtikuuta.
Vapaussodan jälkeen Raudun asema rakennettiin uudelleen alkuperäisten suunnitelmien mukaan ja avattiin lopulta virallisesti 16. marraskuuta 1919, jolloin myös radan säännöllinen liikenne rataosalla Hiitola – Rautu käynnistyi.
Rata poikki myös Kiviniemessä
Valkoiset olivat katkaisseet ratayhteyden myös Hiitolan suuntaan. Kiviniemeen oli rakennettu väliaikainen puusilta syksyllä 1916, koska ensimmäisen maailmansodan takia rautaiseen siltaan ei saatu rakennusmateriaalia. Puusilta tuhottiin osittain jo 26. tammikuuta Karjalassa esiintyneiden aseellisten yhteenottojen aikana. Suomalaiset pelkäsivät, että vihollinen voisi hyökätä panssarijunansa tukemana Vuoksen yli ja koukata Antrean kautta valkoisten Karjalan rintaman selustaan. Punaiset eivät kuitenkaan päässeet hyökkäämään Kiviniemeen, koska rintama vakiintui Rautuun. Sodan jälkeen Kiviniemeen rakennettiin uusi terässilta.
Tämän sillan suomalaiset räjäyttivät talvisodassa 6. joulukuuta 1939 vetäytyessään pääasemaan Suvannon pohjoispuolelle. Siltaa eivät siis tuhonneet venäläiset pommikoneet, kuten joissakin yhteyksissä on mainittu.
Raasulin radan merkitys
Voidaan kysyä, olisiko Raasulin rataa rakennettu lainkaan, ellei yhteys Pietariin ja oikorata Vaasaan ja muihin Pohjanlahden satamiin olisi ollut tsaarin tavoitteena. Tuskin rataa komeine asemineen olisi rakennettu vain Sakkolan porsaskuljetuksiin tai Käkisalmen teollisuuden tai Raudun tarpeisiin – ainakaan tsaarinvallan aikana.
Matti Hyvärinen
Lähteitä:
Eronen, Simo: Raudun taistelu (Otava 1920)
Iltanen, Jussi: Radan varrella – Suomen rautatieliikennepaikat (Affecto Finland Oy 2009)
Martikainen, Unto: Kiskot vievät Karjalaan – Rautatiemuistoja laulumailta (Karjalan Kirjapaino Oy 2007).
Rautulaisten lehti 5/2010
Vakkinen, Veikko: Pienen pitäjän suuri asema (Tutkielma 2010, rautu.fi)
Ylikangas, Heikki: Rata Rautuun – Ratkaisutaistelu Karjalan kannaksella 1918 (WSOY 2012)
