Lapsuuden lelut, leikit ja lorut

Helylän lelutehtaassa Sortavalassa valmistettu puuauto. Suomen lelumuseo Hevosenkenkä
Helylän lelutehtaassa Sortavalassa valmistettu puuauto. Suomen lelumuseo Hevosenkenkä

”Mieko näin unta, jot sika söi lunta, mie kahtelin sikkaa, nii ihe lankesin likkaa.”
Kurkijokelaisen kaksoisnumerossa muistellaan vanhoja leikkejä ja loruja. Voit lukea 80-vuotiaasta hienosti puetusta perintönukesta, yli 6-metrisen lumitornin rakentamisesta sekä suomalaisesta lelun valmistuksen historiasta.
Tässä joitakin paloja. Opettele uusi leikki tai verestä vanha leikkitaito.

Pelataanko tokkaa

Jos sisällä pelattiin tokkaa, niin talvella ulkona laskettiin mäkeä. Mummolan navetan vetosilta oli mainio mäenlaskupaikka. Rakennettiin myös hyppyri, jotta voitiin pitää kilpailu, kuka hyppää pisimmälle. Vieläkin muistan, miten pelotti hypätä hyppyristä. Kuva on joskus 1950- luvun alkupuolelta. (Pirjo Kopra)
Sisällä pelattiin tokkaa, talvella ulkona laskettiin mäkeä. Mummolan navetan vetosilta oli mainio mäenlaskupaikka. Rakennettiin myös hyppyri, jossaa kilpailtiin pisimmästä hypystä. Muistan, miten pelotti hypätä hyppyristä. Kuva on 1950- luvun alkupuolelta. (Pirjo Kopra)

Pirjo Kopra:
Lapsuuden peleistä tokka oli mieluisin ja sitä pelasimme usein.
Peliin tarvittiin postikortteja. Kortit sekoitettiin ja asetettiin kuva alaspäin pöydälle tai lattialle, korttien määrällä ei ollut merkitystä.
Seuraavaksi sovimme mitä kortista haemme. Yleensä pelasimme väristä eli kenellä oli sovittua väriä eniten kortissa. Joulukorteilla pelatessa haettiin myös tähtiä, tonttuja, lahjoja ym. ja siinäkin suurin määrä voitti.
Peli alkoi ja vuorotellen sormella kosketimme korttia eli tokkasimme itselle haluamaamme korttia ja otimme sen käteen. Pelin tärkein vaihe oli verrata korteista, kenellä on esim, eniten punaista väriä. Vertailussa tuli joskus pikku erimielisyyksiä, mutta ne sovittiin porukalla, joskus aikuisten avustuksella.
Kenellä oli eniten väriä, sai kaikkien käsissä olevat kortit. Peliä jatkettiin, kunnes kortit loppuivat. Voittaja oli se, kenellä oli eniten voitettuja kortteja. Suosittelen pelaamaan tätä mukavaa vanhaa peliä.

Kissa Katinpoika

Tiina Lankinen:
Hiitolan Veijalasta kotoisin oleva isäni, Vilho Paavonpoika Lankinen s. 1929 kertoi setänsä Juho Paavonpoika Lankisen s. 1891 leikittäneen heitä lapsia seuraavanlaisella leikillä:
Setä seisoi jalat harallaan ja piti kontallaan (kissana) olevan lapsen päätä sääriensä välissä ”pihdeissä”. Vapaaksi pääsi, kun osasi sanoa seuraavanlaisen lorun ulkoa:
”Minä kissa Katinpoika, sulle Mikko Matinpoika, lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että hiiret ja rotat, pois hengiltä otan.”
Lapsia pakkasi naurattamaan niin että loru ei tahtonut millään sujua oikeanlaisesti, vaan aina tuli virheitä. Itsekin muistan sitä isäni kanssani leikkineeni.
Usein jo alkoi väärin: ”Minä Mikko Matinpoika…”

Lyödään Lepenaa

Lepenaa lyömässä vas. Eevi Kiiski ja Ida Asikainen Alholta. Kurkijoki-museon arkisto.
Lepenaa lyömässä vas. Eevi Kiiski ja Ida Asikainen Alholta. Kurkijoki-museon arkisto.

Tarja Veijalainen:
Yhden leikin nimi oli mummin mukaan Lepena (lyödään Lepenaa).
Siinä istui kaksi ihmistä vastakkain ja tarkoitus oli lyödä käsiä yksin ja yhdessä saman tahtisesti samassa järjestyksessä. Kumpi sekosi läpsytyksissään hävisi pelin.
Ensin kämmenet lyötiin omiin reisiin, sitten kädet nostettiin rinnan kohdille ja lyötiin yhteen, sitten oikea käsi käpsäytti ilmassa naapurin kättä, sitten omat kämmenet yhteen, vasen naapurin kanssa jne.
Ja tätä jatkettiin yhä kiihtyvällä tahdilla, kunnes toinen putosi pelistä.
Mummin piti vielä 91-vuotiaanakin tästä leiksitä kovasti ja yleensä kepitti minut.

Maamuna-loru

Tanja Härkönen:
Mummu Sorjosta sanoi sellaisista pöllyävistä pihalla kasvavista ”pallosienistä”:
”Muumaa makkula,
taivaan kakkula,
ketä mie heitän,
siihen tulee patti.”
En tiedä, onko tämä Karjalasta vai Alastarosta, mutta se on jäänyt mieleeni ollessani alle 10-vuotias.

Pesuloru

Outi Terentjeff:
Saunassa mummin ja papan kanssa:
”Pois yskät,
pois paskat,
anna ämmät rykkiit
koukkuleuvat koputtaat,
partasuut pajattaat.”
Paskat – sana vaihtui pienten kuulleen kakaksi. Tämä on varmaan loitsun ja lorun välimaastosta.

Vanhoja loruja

Koonnut Terttu Ketola:
Maamuna Matti, taivaan Tatti, mihin minä isken, siihen tulee patti.
Kaipuriakka se kaakattaa, ettei saa rauhassa maatakkaa.
Aita, portti. pikajuna, yhteiskunnan mätämuna olet juuri sinä.
Kuppariämmä kun kuolisi, sarvipussin saisin. Sarvista kampoja tekisin ja pussista pöksyt saisin.
Ukko istui uunilla, pitkä piippu huulilla. Kyseli kylän ämmiltä: ”Onkos saunassa lämmintä, jollei ole puita, onhan tuolla kalliolla vanhan tamman luita.”
Elli keitti vellii, antoi Matin maistaa. Matti kaatoi lattialle, Elli pyyhki pois.
Ensimmäinen enkeli, toinen tokka, kolmas kovanokka, neljän neulansilmä, viides viikunapuu, kuudes kullannuppu, seitsemäs sepänemäntä, kahdeksas kanavaras, yhdeksäs yrttitarha, kymmenes kyykäärme.
Tilli lillin lieru, piialta pääsi pieru keskellä kirkkomäkkee, mis oli paljon väkkee.

Sokkosilla on yhä edelleen suosittu leikki. Ensimmäinen ”sokko” voidaan valita sopivalla lorulla. Kyytisen tuvassa Kurkijoen Särkijärvellä leikkivät vas. Lauri Kyytinen, Esa Asikainen, Martti Kyytinen ja Eila Asikainen. Kuva: Kurkijoki-museo/Pekka Kyytinen
Sokkosilla on yhä edelleen suosittu leikki. Ensimmäinen ”sokko” voidaan valita sopivalla lorulla. Kyytisen tuvassa Kurkijoen Särkijärvellä leikkivät vas. Lauri Kyytinen, Esa Asikainen, Martti Kyytinen ja Eila Asikainen. Kuva: Kurkijoki-museo/Pekka Kyytinen

Etusivun kuva: Leikkivä lapsiryhmä on kuvattu kurkijokelaisen kuvaajan Pekka Kyytisen kotona 1950-luvulla. Finna.fi

Lisää luettavaa...