Kilpolan kylä Laatokan kainalossa
Huonojen kulkuyhteyksien päässä tuulien tuiverruksessa, mutta niin kauniina lahtineen, mäkineen ja suojaisine poukamineen. Kesäinen värien loisto, talvinen viima ja jäätiet.
Saaristo muistoja tulvillaan. Paljon pelkästään muistoissa, jotakin suomalaista löytyy vielä kotiseuturetkilläkin.
Kilpolan kylälehti kertoo historiasta ja tästä päivästä. Raimo Hannukaisen kirjoituksessa mennään aina kivikauteen asti, mutta saaristo elää edelleen, hiljaisen kauden jälkeen venäläinen loma-asutus datsoineen valtaa rannat.
Raimo Hannukainen perehdyttää Kilpolan kylän tilanteeseen sota-aikana. Kilpola oli taistelupaikkana ja venäläiset joukot vetäytyivät saaren kautta Laatokalle.
Sota-aika ei ollut vain pelkoa, siihen liittyy myös hyviä muistoja. Ilmari Eerikäinen muistelee, miten nurkkatanssit järjestyivät pikaisesti, kun sotilaita oli lomalla. Eerikäinen kertoo, miten valot saatiin polkupyrön dynamosta ja gramofonikin soi sormella pyörittämällä.
Elämä ei ollut helppoa saaristossa, jossa kulkuyhteydet olivat veneiden varassa. Hevoset piti uittaa salmen ylitse ja rospuuttoaikaan kulkeminen oli vaarallista. Emil Jakosen muistelmassa, joka on talletettu Kotimaisten kielten keskukseen, hän kertoo, miten hevoselle oli käydä huonosto jäiden haurastuttua.