Kurkijoen Martat 120 vuotta
Kurkijoen Marttayhdistys juhlisti 120 vuotista taivaltaan juhlalounaan merkeissä marraskuussaravintola Loimirannassa, Loimaalla. Kurkijoella syntyneet Airi Pullinen ja Eevi Kemppinenkutsuttiin yhdistyksen kunniajäseniksi. Kymmenen vuotta toiminnassa mukana ollutta Päivi Erlundia muistettiin vuosimerkillä.
Molemmat kunniajäsenet liittyivät marttoihin jo 1960-luvulla ja molemmat ovat vuosikymmenten aikana toimineet yhdistyksessä niin rahastonhoitajana, sihteerinä kuin puheenjohtajanakin. He osallistuvat edelleen aktiivisesti marttatoimintaan. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Ritva Kätkä, varapuheenjohtajana Airi Pullinen ja sihteerinä Päivi Erlund. Yhdistys kokoontuu noin kerran kuukaudessa.
Yhdistyksen piirasmestari
Kurkijoen Marttayhdistys perustettiin Kurkijoella joulukuussa vuonna 1905. Kurkijokelaisia marttoja lähti evakkoon talvisodan alkaessa kuutisensataa. Kurkijoen Martat jatkoi toimintaansa Loimaalla, jonne asutettiin paljon Kurkijoelta lähteneitä evakkoja. Sodan jälkeen perustettiin paikallisia kerhoja, koska yhdistyksen alue oli laaja. Myöhemmin kerhot muuttuivat toimintaryhmiksi, joista viimeinen Aromäen-Piltolan toimintaryhmä lopetti toimintansa 2022 vuoden lopussa.
– Matkat oli niin pitkii ja meillekin tuli aika paljon miesjäsenii sit, koska heijän pit kyyvitä joka kerta emäntii hevosella, Kemppinen kertoo. Marttoihin sai ehdottomasti liittymään se, että elämä oli niin työn täyteistä, kun menin naimisiin. Halus vaan semmosen hengähdystauon, ettei tarvinnut koko aikaa miettiä, että sais sujumaan, kun oli kanala ja muutama emakko, joita porsitettiin ja oli lehmii ja sonnimullikoita. Päivä alko puol kuudelta aamulla ja illalla kaheltatoista oli hyvä, jos sai kaikki hommat tehtyy. Marttojen ompeluseuroissa sai olla vaan, ja oli mukavii ihmisii ja sieltä sai semmonen 19-vuotias niksejä taloudenhoitoonkin. Aika usein kokoonnuttiin meillä, kun meillä oli iso pirtti, siinä sitten sopi kaikki samaan huoneeseen, Kemppinen toteaa.
Eevi Kemppinen on yhdistyksen piirasmestari.
– Naimisiin menon jälkeen tehtiin piiraat ja karjalanpaisti joka ikinen lauantai, oli miten kiire tahansa. Kylhä mie äitin kanssa olin tehnyt piiraita, mut siinä sitä harjaantu, ku yritti tehä appiukolle mieleistä. Sitä tehtii ihan lähemmäs sata ihan joka ikinen lauantai, Kemppinen kertoo.
Piirastalkootkin ovat jääneet mieleen ja Kemppinen kertoo olleensa piirastalkoissa toistakymmentä ja Pullinen parisenkymmentä kertaa. Ensimmäisen kerran Kurkijokelaisten pitäjäjuhlien piiraat leivottiin talkoilla vuonna 1990. Lehtimainoksessa kerrottiin tuolloin, että ”Ens viikol Kurkijoin martat paistaavat piiraita talkoil tolkuttoman paljo pitäjäjuhlii varten. Tulehan maistelemmaa 28. – 29.7.-90”. Tätä ennen emännät leipoivat piiraat pitäjäjuhlille kukin kotonaan.
Sopi ottaa lapsetkin mukaan
Pullinen liittyi marttoihin 1960-luvun lopulla.
– Mun tätini on aikoinaan kuulunut Kurkijoella Kurkijoen marttoihin ja ollut oikein aktiivinen siellä. Kyllä sekin vaikutti liittymiseen. Marttakokouksissa näki ihmisiä, osa niistä oli jo puolituttuja kun menin ja loppuihinki tutustu. Näki muita ja silloin marttoihin sopi ottaa lapsetkin mukaan. Käsityöt oli kaikilla ja juteltiin ja suunniteltiin jos milloin retkiä tehdään. Mulla oli kerrankin meidän Eija mukana ja sille annettiin maitoa ja sitten pistettiin lattialle, että kontatkoon siellä. Sit tyttö löysi pöydän alta marttojen kassit, joissa oli lankakeriä. Eikä kukaan huomannut, kun Eija meni pöydän alle ja otti aina jostain kassista kerän, ja katteli hetken, että onpas kaunis kerä, ja laitto sen sitten johonkin toiseen kassiin. Vähän ajan päästä joku huomasi, ettei mulla tämmöistä kerää ole tullessa ollut. Melkein jokaisella oli kerät vaihtuneet, Pullinen naurahtaa.
TE
Se on sata, Kurkijoen Marttayhdistys ry 1905-2005, Päivi Mikola
